Kategoria: Yleinen

Moi Taas! En toisin tiedä lukeekohan tätä kukaan =)

En ole hetkeen kirjoitellut tänne. Kadotan aina välillä kaikki jonnekin. Tämänkin sivustoni enkä sitten muistanut millä nimellä olinkaan kirjoittanut tänne. Mulle on sattunut vaikka mitä tässä hiljaisessa välissä. Näkö häviämässä pikku hiljaa. Olen jo 2 kertaa ollut pääsemässä silmäleikkaukseen mutta mutta. Verensokeriarvot ovat olleet taivaissa. Vieläkin. Aina kun olen siinä pisteessä että näytää jotta verensokerit laskisivat. Tuleekin heti jokin joka nostaa ne taas. Olen miettinyt jotta mitkä nostavat ainakin mulla verensokereita.

Stressi, joka on ykkönen.

Liian vähän unta.

Sairastaminen varsinkin vatsakivut

Liika puuhailu. Joo tämä on tosi vaikken olisi uskonut sitä.

Siis olin viikonloppuna sairaalassa. Siellähän ei tule tehtyä mitään, kun on niin kipeäkin ettei jaksa kuin vain olla sängyssä ja nukkua. Söin jopa ensi kertaa kaikilla aterioilla. Ja paljon enemmän mitä kotona koskaan olen syönyt. Niissä oli myös sokereita. Sokeriarvot tippuivat siltikin sairaalassa nopeasti. Jo 2 yön päästä ne olivat jo liiankin matalia. Jouduin syömään siellä yölläkin. sitä en ole koskaan ennen tehnyt.

Kun sitten pääsin kotiin. Söin vähemmän joka aterialla. Mutta liikuin heti enemmän siis paljon enemmän. Samana iltana verensokerit olivat 20. Miksi? En tajua tätä yhtään. Ja mun pitäisi saada 2 päivässä sokeriarvot alle 8:aan. Miten?

Minkähän takia 2 tyypin diabeetikoita usein  syyllistetään, että ovat itse aiheuttaneet sairastumisensa. Itselläni on vahvasti molempien vanhempien puolella diabetestä. Eli geenit ovat niin vahvoja ettei tältä voinut välttyä. Vaikka kuinka yritin. Olen paljon syönyt kasvispitoista ruokaa. Pitänyt painon kurissa ja harrastanut liikuntaa. Siltikin sain diabeteksen.

Ei meinaisi jaksaa mittailla verensokereita säännöllisesti. Joskus on tunne jotta olen kuin nuppineulatyyny. sormenpäät ovat usein mustelmilla. Välillä myös mustelmia tuli vatsaan. onneksi sitten sain sellaisia neuloja jotka ovat lyhyempiä. Nyt vain odottelen jotta vatsan mustelmat parantuisivat silloin olisi enemmän pistotkohtiakin. En ymmärrä miksi on päiviä jolloin pistäminen tuntuu enemmän kivuliaalta. Sitten taas ei tunnu miltään. Mutta olen kipuherkkä. se on mulle ollut aina ongelma. Olen jopa tuntenut hyttysen pistämisen kipeänä.

Alussa sokeriarvot tasaantuivat hyvin insuliinilla. Olin jopa pirteä ja jaksoin herätä aamuisin aikaisin ennen töihin lähtöä. Joskus jopa kaksi tuntia. Mietinkin, jotta olenkohan jo tulossa vanhaksi =). Se oli alkua vain. Nyt on sokeriarvot alkaneet heitellä. Aamuisin yleensä 7,7 ja iltaisin 13. Ihmeellsintä mulla oli sekin, että alussa näin tosi hyvin ehdin jo hankkia uudet silmälasitkin kesällä ja niiden tehoa vähennettiin. Siis melkein näkökyky parani ja olin tosi iloinen. Ajattelin jo pääseväni eroon silmälaseista.

Kuukausi sitten näkö huonontui yllättäen yhden päivän aikana niin etten nähnyt tietokoneella tekstejä vaikka suurensinkin kaiken. En pystynyt lukemaan, en nähnyt telvisiosta mitään. Samaan aikaan silmät kipeytyivät ja verenpaine oli tosi korkea. verensokerit myös nousuvat yli 30. Aivan kuin päässä olisi kiehunut. Oli pakko lähteä sairaalaan hakemaan apua. Pelästyin tuota tosi paljon että menetänkö näön kokonaan. En onneksi.

Sokeriarvot ovat hieman olleet nyt korkealla ja yritän niitä nyt korjailla 3 eri insuliinilla. Eivät vain meinaa auttaa. Tällä hetkellä aamuisin verensokeri on noin 13 ja iltaisin 20. Taas on samanlaiset oireet kuin silloin kun diabetes todettiin eli janottaa. Ja vatsakivutkin ovat pahentuneet.

 

Ensimmäiset oireet alkoivat jo keväällä 2016. Janotti, janotti ja aina vaan lisää janotti ja tuntui jottei mikään vesimäärä auttanut. Aivan kuin olisin kuollut janoon. Painoni alkoi tippua vaikken jaksanut enään kuntoilla. Väsytti niin että nukuin 12 tuntisia öitä ja silti aamulla herätessäni väsy vain jatkui päivälläkin. Ja kun join tietysti juoksin wc:ssäkin sitä mukaan eli koko ajan ja yöllä myöskin. Olin samoihin aikoihin aloittanut astmalääkityksen ja ensin epäilin niitä näihin oireisiin. Soitin terveyskeskukseen ja kyselin onko mahdollista että astmalääkkeet janottaisivat niin paljon. Sain vastauksen jotta vasta syksyllä lääkäreillä on puhelinaikoja jolloin voisin asiasta kysellä enemmän. Tyydyin siihen silloin.

En ymmärrä miksen kuunnellut kehoani silloin vain jatkoin elämäni kestäen kaikki nuo selvät oireet alkavasta diabeteksesta. Miksen mennyt mittaamaan sokeriarvoja silloin.

Syksyllä sitten alkoivat kovat vatsakivut. Alussa söin niihin kipulääkettä. Luulin aluksi, että ne olivat vain samaa ärtynyttä suolivaivoja mitä olen joutunut melkein koko elämäni kestämään. Kohta sitten ei kipulääkkeetkään auttaneet. Kivut vain pahenivat ja lopulta, kun en enään jaksanut olla töissä menin terveyskeskukseen. Siellä mitattiin verensokeriarvot ja ne olivat yli 19. Sain samalla määräyksen mennä heti sairaalaan. Siellä sitten vatsakipuisena sain diagnoosin aikuistyypin diabetes.

Sain tablettilääkkeen joka ei sopinutkaan minulle. Niistä tuli vain lisää kovia vatsakipuja. Lääkäri ehdotti pitkää sairaslomaa, jotta elimistöni ehtisi tottuisi lääkkeisiin. Mutta ei kukaan jaksa jo aiemmin kovien vatsakipujen päälle vielä lisää kipuja. Tablettilääkityksen takia juoksin Wc:ssä koko ajan. Nälkä hävisi täysin ja laihdui melkein kilon päivässä. Olo oli tosi kamala. Huimasi kun nousin ylös tai yritin syödä edes hieman. Mietin että jos näin kipeäksi tulen diabeteslääkkeillä en todellakaan niitä syö. Sitte aloitin isuliinihoidon ja olo alkoi tutua paremmalta. Toisi vatsakivut eivät hävinneet mihikään. Oli ihmeellinen painon tunne vatsalla joka paheni syödessä.

Sitten olikin opeteltava pistämään insuliini. Ensimmäisen kerran olin aivan paniikissa. Ajattelin etten pysty siihen. Olin muutenkin piikkipelkoinen ollut aina. Meni kauan ennenkuin ensimmäisen kerran uskalsin insuliinin pistää. Kyllähän siihen tottui ajan myötä. Mutta siihen ei, että tämä on sitten loppuelämäni.